Liikunnasta iloa suolistosta aivoihin
Liikunnan vaikutusta mielenterveyden ongelmiin selvitettiin laajassa australialaisessa katsauksessa(1). Tutkijaryhmän suositus oli, että liikunta pitäisi ottaa hoitomuotojen joukkoon masennuksen, ahdistuksen ja psykologisen kuormituksen hoidossa. Mitä intensiivisempää liikunta oli, sitä enemmän siitä oli hyötyä.
Lenkkeilyn vaikutusta 12-14 vuotiaiden masennusoireisten nuorten hyvinvointiin pohdittiin psykiatrian alan pienemmässä tutkimuksessa(2). Kolmen kuukauden kokeilun aikana juoksu lisäsi suoliston Coprococcus– ja Blautia-bakteereita, jotka puolestaan tuottivat lyhytketjuisia rasvahappoja. Lyhytketjuiset rasvahapot vaikuttavat aivojen toimintaan suoli-aivoakselin kautta. Nuorten masennusoireet lievittyivät enemmän juoksua harrastaneiden ryhmässä verrattuna liikkumattomien ryhmään.
Liikunta ei sovi ainoaksi hoitomuodoksi mielenterveyden haasteisiin, mutta sillä on kiistämättä myönteisiä vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
(1) https://bjsm.bmj.com/content/early/2023/03/02/bjsports-2022-106195
(2) https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36565548/ Wang R, Cai Y, et al. Exercise effect on the gut microbiota in young adolescents with subthreshold depression: A randomized psychoeducation-controlled Trial. Psychiatry Res. 2023 Jan;319:115005
Suolistossa suhisee – mikrobit vahvistavat hyvinvointiasi
Kehomme on täynnä mikrobeja eli mikroskooppisen pieniä eliöitä. Ne ovat valloittaneet kaikki elimistön rajapinnat kuten ihomme, nenäontelomme sekä limakalvomme. Ennen kaikkea mikrobeja esiintyy ruuansulatuskanavassamme koko sen pituudelta, suusta paksusuolen loppupäähän asti. Itse asiassa suolistomme sisältää jopa lähes puoli kiloa erilaisia mikrobeja, jotka yhdessä muodostavat ainutlaatuisen, monimutkaisen ja -muotoisen kokonaisuuden eli niin sanotun suolistomikrobiston.
Elämme pääosin symbioottisessa eli molempia osapuolia hyödyttävässä vuorovaikutuksessa tämän sisäisen mikrobiekosysteemimme kanssa. Mikrobit pilkkovat paksusuolessa ruuan sisältämiä komponentteja, jotka eivät sellaisenaan imeydy suolistosta, kuten pitkäketjuiset hiilihydraatit ja kuidut. Näiden käymisreaktioiden seurauksena mikrobit tuottavat isännän käyttöön muun muassa lukuisia elimistön energia-aineenvaihduntaan vaikuttavia lyhytketjuisia rasvahappoja sekä ihmisen terveydelle välttämättömiä yhdisteitä, kuten foolihappoa, B12– ja K- vitamiineja. Lisäksi tämän mikrobikäymisen seurauksena muodostuu monia keskushermostoon vaikuttavia molekyylejä kuten hermovälittäjäaineita.
Mikrobisto myös osaltaan säätelee ja ylläpitää suoliston pinnan epiteelisolujen toimintaa ja hyvinvointia. Se on mukana immuuni- eli puolustusjärjestelmämme muodostumisessa, kehittymisessä sekä sen toiminnan säätelyssä. Itse asiassa suuri osa puolustusjärjestelmän soluista sijaitsee juuri suolistossa. Lisäksi suoliston alueella on arvioiden mukaan jopa 100 miljoonaa hermosolua. Näiden kaikkien edellä mainittujen tekijöiden johdosta ihmistä voidaankin hyvällä syyllä kutsua holobiontiksi eli useiden eri eliölajien muodostamaksi verkostoksi.
Tämän seurauksena mikrobiston on havaittu omaavan ainutlaatuisia, muille elimille epätyypillisiä ominaisuuksia.
Jokaisen mikrobisto on yksilöllinen
Pääosin ihmisen omat suolistomikrobit ovat bakteereja. On arveltu, että yksistään niitä on elimistössä noin puolitoista kertaa enemmän kuin ihmisen omia soluja. Eri bakteerilajeja arvioidaan nykytiedon valossa esiintyvän suolistomikrobistossa tuhansia, bakteerikantoja jopa kymmeniätuhansia. Bakteerien lisäksi suolistomikrobistosta on löydetty arkeoneja eli arkkibakteereja, viruksia, sieniä sekä alkueläimiä. Lisäksi ruuansulatuskanavan mikrobien geenimäärä on valtava, jopa yli 150-kertainen ihmisen geeneihin verrattuna.
On myös merkillepantavaa, että ihmisten mikrobistot ovat hyvin yksilöllisiä. Niiden koostumukseen vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten hygienia, ihmisen ikä, perimä, syntymätapa sekä erityisesti elintapamme, kuten esimerkiksi ruokavalio ja lääkkeiden käyttö. Mikrobiston koostumuksen ja sitä kautta sen toiminnallisuuden muokkaaminen on periaatteessa mahdollista esimerkiksi ruokavalion, fyysisen aktiivisuuden lisäämisen, tai tulevaisuudessa jopa erilaisten mikrobiterapioiden, kuten ulosteensiirtojen ja keinotekoisten ”kakkakapselien” avulla.
